Viruksesta voittoon

Makaan kotisohvalla ja poden flunssaa. Olen peittänyt palelevan kehoni hiljattain virkkaamallani torkkupeitolla. Täytän sairauslomapäivää vuoron perään kirjalla, ristikolla, televisiolla ja unella.

Olen yllättynyt kuinka apeaksi virus minut vetää. En nimittäin ole ollut elämäni aikana mikään huono sairastaja. Puolessa välin päivää nimeän tautini "miesflunssaksi" ja teen havainnon. Tämä flunssa kun on ensimmäinen, jota sairastan vaihdevuosien jälkeen. Entä jos estrogeeni suojaakin naista jollakin mystisellä tavalla sairastumisen henkisiltä vaikutuksilta? Ajatus on huvittava, mutta pohdinnalla voi siitä huolimatta leikitellä. Onhan estrogeenin poistumisella naisen elimistöstä lukuisia muitakin vaikutuksia, kuten karvojen harveneminen päälaelta ja niiden ilmestyminen naisen kasvojen alaosaan. Estrogeenin henkisistä vaikutuksista puhutaan vähemmän. Ne kun eivät näy. Eikö yksi looginen mekanismi voisi olla suojata naista kivulta, kun naisen elämänkaareen kuuluu kivulias synnytysprosessi. Jos pelkästään biologiperspektiivistä katsoo, eikö tässä olla juuri naisen biologisen merkityksen ytimessä. Kaipa elimistö haluaisi auttaa naista. Naishormoni olisi siihen hyvä väline. Nyt kun kyseinen hormoni on minusta poistunut, olenko siis sairauksien edessä henkisesti haavoittuvampi, kuten miesten tyypillisesti haukutaan olevan?

Ajatusleikki piristää minua hiukan ja teen retken lähiapteekkiin. Viruksen karkoittamiseksi oman puolustusmekanismin buustaaminen on tervehtymisen kannalta olennaisinta. Päätän tukea kroppaani parilla vitamiinilla, valkosipulilla ja auringonhattu-uutteella. Ostan mukaan myös uuden trendituotteen, purkillisen sinkkiasetaattitabletteja. Kasa aavistuksen ristiriitaisia tutkimuksia, yksi suomalainenkin, sanoo imeskeltäessä vapautuvan ionisen sinkin lyhentävän flunssan kestoa noin puoleen. Yritän löytää molekyylitason tietoa mekanismista, mutta sitä ei ole. Markkinointiläpysät kertovat sinkin ehkäisevän rhinoviruksen tarttumista isäntäsolun reseptoriin. Kiinnostun tästä, koska olen aikanaan käsitellyt kyseistä reseptoria väitöskirjassani. En löydä ainoatakaan todistetta. Siitä huolimatta imeskelen pahanmakuisia tabletteja parin tunnin välein. Sillä mikäli teoria pitää paikkansa, vaikutus syntyy ainoastaan, jos molekyyliä on nielussa tarjolla. Samaan ideaan perustuu myös kuuman juominen flunssan aikana, sillä lämpötilan tiedetään vaikuttavan viruksen tarttumiseen. Mutta kuten olen lapsilleni heidän flunssiensa aikana opettanut, täysi teho saavutettaisiin vasta, mikäli nielu olisi lämmin lähes yhtenään.

Joko lääkebuustauksesta johtuen tai siitä riippumatta henkinen olotilani on noussut illansuussa jo lähelle harmaata keskivaihetta. Päätän vielä shokeerata viruksen piinaamaa kroppaani perisuomalaiseen tapaan. Joenvarren hirsisauna lämpiää jokaisena perjantai-iltana lokakuusta huhtikuulle. Uimaankin pääsee. Vielä ei tarvita edes avantoa.

Kun nousen joesta pitkin puisia portaita, puolikas kuu möllöttää kirkkaan mustan veden päällä. Mietin, että henkinen olotila ei voi tästä juurikaan parammaksi tulla. Uskon voittavani viruksen.